Miksi me oikein teemme tätä?

Ihan aiheellinen kysymys on, minkä takia Huippua pitää hoitaa sellaisella pieteetillä kuin me hoidamme (toki toinen aiheellinen kysymys olisi, miksi mäkeä ei hoideta vielä suuremmalla vaivalla, mutta ei mennä siihen). Ihan hyvin tämänkin mäen olisi voinut perustaa perus virkistysalueeksi, jota hoidetaan tutuilla virkistysalueiden hoitomenetelmillä.

Miksi katajaketo? Miksei nurmikkoa?

Vastaus on tietenkin se, että me välitämme luonnosta ja haluamme tukea helsinkiläistä luontoa niin hyvin kuin vain pienellä mäellämme pystymme. Tästä seuraa luonnollisesti jatkokysymys: miksi me oikein välitämme siitä luonnosta ja haluamme tukea sitä?

Vastaus voi ihan hyvin olla se, että meille luonnon kauneudella ja monimuotoisuudella on itseisarvo; jokainen laji ja luontotyyppi on arvokas, joten niiden tukeminen nyt vaan on meistä tärkeää ja itsestään selvää. Luonnon itseisarvo ei kuitenkaan ole ainoa syy, miksi haluamme luoda Huipusta luontokeitaan; itseisarvoilla kun on paha perustella mitään niille, jotka eivät jaa samoja arvoja.

Me olemme mäellä suojelemassa paitsi luontoa itseään, myös ihmisiä. Ihmiskunta on täysin riippuvainen luonnosta, eikä tässä ole mitään epäselvää. Tätä asetelmaa selventävät niin kutsutut ekosysteemipalvelut. Luonto tarjoaa ihmiskunnalle erilaisia hyötyjä ja välttämättömyyksiä, joita voidaan eritellä. Kasvit yhteyttävät meille hapen jota hengitämme, maan matoset pitävät peltomme viljelykelpoisina, kaupunkimetsät tasaavat paikallisilmaston lämpöhuippuja ja niin edelleen. Kaiken tämän luonto tarjoaa ihmiskunnalle aivan ilmaiseksi.

Rahallisen arvon laskeminen luonnon tarjoamille palveluille on pakostikin hieman väkinäistä, eikä anna täysin tarkkaa kuvaa, mutta mainittakoon, että esimerkiksi täällä havumetsien tarjoamien ekosysteemipalvelujen määrän on arvioitu olevan melkein 1600 dollaria hehtaaria kohden vuodessa. Kun Suomessa on 26 miljoonaa hehtaaria metsää, on metsiemme tarjoamien ekosysteemipalveluiden rahallinen arvo 41,6 miljardia dollaria. Joka vuosi. Vaikka laskelma on vain karkea arvio, on selvää, ettei kyse ole mistään pikkurahoista.

Piirros: Seppo Leinonen, www.seppo.net

Rahaa kiinnostavampaa on kuitenkin miettiä itse niitä palveluja sekä sitä, miten erilaiset ekosysteemipalvelut saadaan turvattua. Otetaan esimerkiksi pölytys. Kukissa vierailevat perhoset ja mesipistiäiset ovat vastuussa varsin monen ravintokasvin lisääntymisestä. Pölyttäjähyönteisten massasukupuuttoon on jo kiinnitetty huomiota laajalti. Yksi vallalla oleva käsitys on se, että tärkeä syy sukupuuttoihin ja populaatioiden pienenemiseen on yksinkertaisesti sopivien elinympäristöjen häviäminen. Kunnollisia avomaita ja pesäpaikkoja ei vaan enää ole.

Luomalla Huipulle erilaisia avomaiden elinympäristöjä yritämme siis pitää osaltamme huolen siitä, että erilaisilla pölyttäjillä on edes yksi turvapaikka Helsingissä. Ei yksi mäki biodiversiteettiä pelasta, mutta onpahan maailmassa yksi elinympäristö enemmän. Luomalla sopivia, mietittyjä avomaiden elinympäristöjä osana muuta maankäyttöä vaikka Uudellemaalle voisimme luoda toimivan elinympäristöjen verkoston, joka voisi ylläpitää monimuotoista pölyttäjälajistoa pitkälläkin aikavälillä - ja näin ollen turvata toimivat ja täysin ilmaiset pölytyspalvelut pelloillamme ja puutarhoissamme. Yritämme toimia tässä työssä suunnannäyttäjinä, toivotaan, että myös muualle ruvetaan synnyttämään kunnollisia avomaita.

Tämäkin perhonen voi osoittautua yllättävän arvokkaaksi.

Jokainen laji on joutunut erikoistumaan tietynlaisiin olosuhteisiin. Näin ollen jokaisella lajilla on omanlaisensa paikkansa ekosysteemissä, jossa se "toimii" osana ekosysteemiä muita lajeja paremmin. Ekosysteemipalvelujen turvaamiseksi meidän pitää pitää luonto mahdollisimman terveenä ja toimivana, mikä siis edellyttää monimuotoisen lajiston säilymistä. Sukupuuttotahti on tällä hetkellä maailmassa tuhatkertainen verrattuna ihmistä edeltävään aikaan, joten asialla alkaisi jo olla kiire.

Huipun lajikirjoa. Jokainen laji on omanlainen, vaikka viihtyvätkin vierekkäin.

Turvataksemme ihmiskunnan tulevaisuuden meidän siis täytyy pitää huolta siitä, että luonnon monimuotoisuuden hupeneminen saadaan pysäytettyä. Tämä on asia, joka pitäisi ottaa huomioon osana kaikkea maankäyttöä - ja sitä me Huipulla teemme. Paitsi, että hoitamalla Huippua juuri tällä tavalla saamme estettyä sukupuuttoja yhden paikallispopulaation verran, synnytämme Helsinkiin mielenkiintoisen virkistysalueen, turvaamme laajalti erilaisia ekosysteemipaveluja ja säästämme kaupungin rahoja. Huipun hoito on nimittäin kaikesta huolimatta tavalliseen puistoon verrattuna halpaa.

Ei ihan huono diili.

Lajilista sen kun kasvaa...

... tällä kertaa vähän eksoottisemmalla otuksella. Liekö karannut jostain vuosaarelaisesta kodista vai sataman banaanilastista...

Joka tapauksessa pikku lohikäärme vietiin onnellisesti turvaan Mellunkylän pelastusasemalle.