...........................................

...........................................

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Paahdetta odotellessa

Mäen elinympäristöjen kirjo sen kun kasvaa: tämän viikon ajan olemme puuhailleet  Kruunuvuorenrannan tulevan asuinalueen alta siirrettyjen maa-ainesten parissa. Kruunuvuorenrannan maata on kipattu paahdealueen vierelle, ja nyt vain odotamme, millaisia kasveja mullan siemenpankista oikein nousee. Kivinen akvedukti kuljettaa huipun yläosien sadevedet lehdon viereisen kivikon alle, josta vedet lopulta tihkuvat lehtoon.

Etualalla tuleva paahdealue ja takana valuvesien patoutumiskohdan kiviröykkiö, jonka oikealla puolella lehtokumpareet.

Uuden lehdon vierelle perustetaan myös uusi paahdealue. Laakeat kivet keräävät auringon lämpöä tasaten vuorokaudenaikaisia lämpötilaeroja ja lisäten paikan paahteisuutta. Kivien väliin istutetaan sitten erilaisia paahdekasveja, jotka toivottavasti houkuttelevat paikalle myös erilaisia hyönteiserikoisuuksia. Tänään aloitimme istutusurakan siirtämällä kangasajuruohoa, maksaruohoa ja keto-orvokkeja muualta Huipulta.

Ensiksi paahdealue putsataan kasveista ja kivipintoja maa-aineksesta...

... niin kangasajuruoholla on tilaa kasvaa.

¤¤¤¤¤¤¤

Loppukevennykseksi perjantaipupu ja -bambi:


perjantai 13. kesäkuuta 2014

Vuosaarenhuippu: The Next Generation

Epäonnen päivän kunniaksi aloitetaan vähän haikeammilla uutisilla: linnunpesiä on ryövätty, joukossa mahdollisesti jopa suojellun ruisrääkän pesä. Pääepäiltynä on kärppä, jonka olemme nähneet loikkivan kivikossa useampaan otteeseen.

Onneksi Huipun pesimätiheydet ovat sen verran korkeat, ettei yksi kärppä maata kaada. Alkukesän linnunlaulukakofonia on hiljennyt jo hyvän aikaa sitten, kun linnut ovat löytäneet kumppaninsa ja ruvenneet hautomaan muniaan ja ruokkimaan poikasiaan.

Ensimmäiset poikaset ovat jo alkaneet kokeilla omia siipiään: peippolintuja ja mustarastaita on ilmassa taas sangen kunnioitettavat määrät. Kivitaskut taas pomppivat kivikoissa poikasia syöttämässä. Lisäksi työmaan hiekkakentillä kipittävät pikkutyllipoikueet. Pitää alkaa varoa, mihin astuu...

Pikkutyllin poikanen kipittää aika haipakkaa!

... ja emon siipien alle suojaan.

Käenpiian pönttökuva on viime vuodelta, mutta tilanne on vastaava tänäkin vuonna: käenpiika pesii yhdessä pöntöistämme.

Tiaisen poikaset eivät ole ollenkaan näin rääpäleitä; kuva on toukokuulta. Nyt poikasilla alkaa jo olla sulat päällään.


Kivitaskut pesivät kivikoiden koloissa. Pahaksi onneksi ne eivät tiedä, mitkä kivikasoista on tarkoitus siirtää kaatopaikan maisemointia varten. Tässä merkataan kivitaskun pesiä, jotta kauhakuormaajat tietävät ottaa kivet muualta. 

Eli linnuilla menee selvästi ihan hyvin kärpästäkin huolimatta. Iloisten perhetapahtumien perään vielä loppukevennykseksi rantakäärmeen tervehdys:

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Huipun herppejä

"Herppi" on biologislangia ja tarkoittaa sekä matelijoita että sammakkoeläimiä (englanniksi herpetofauna). Tokihan näitäkin tulee Huipulla vastaan: vaihtolämpöiset matelijat pitävät Huipun paahdealueiden lämmöstä ja kivenkolojen suojista, ja sammakkoeläimet löytävät elinympäristönsä lähistön kosteikoilta. Molemmille riittää Huipulla paljon hyönteisiä ja muita mönkijöitä ravinnoksi.

Toukokuun puolessavälissä toisen aallon kesäduunareita hellittiin heti kättelyssä taukokontin viereisen lätäkön kahdella (ehkä jopa kolmella) rantakäärmeellä. Nämä Vuosaaren kolkat ovatkin kyseisen lajin parhaimpia bongauspaikkoja Helsingissä. Samassa lätäkössä vipeltää myös tälläkin hetkellä sammakoiden nuijapäitä ja vesiliskoja. Kuvat suurenevat klikkaamalla.



Rantakäärme muuten liikkuu aika haipakkaa, niin vedessä kuin maallakin. Samassa altaassa oleilee myös vesiliskoja ja nuijapäitä.


Rantakäärmeelle ominaiset niskalaikut näkyvät selvästi - myös veden alla.
Myös puhtaita maamatelijoita on näkynyt. Toukokuun helteillä saattoi nähdä useammankin kyyn paistattelemassa päivää ja parittelemassa.

Kuvassa erottuvat selvästi vaaleampi ja pienempi koiras- sekä suurempi naaraskyy.
 
Ainakin me huipulla olemme tosi innoissamme myös kyiden näkemisestä, ja etenkin siitä, että Huipulle on asettunut runsas kyypopulaatio. Kyyt kun ovat harvinaistuneet koko maassa jo pitkän aikaa. Lisäksi kyyt pitävät sangen tehokkaasti myyrien ja muiden jyrsijöiden kantoja kurissa. Yhtenä syynä kyyn taantumiseen on ihmisvaino, mikä on nähdäksemme aivan turhaa: kyyt pelkäävät ihmistä ja pakenevat kävelyn aiheuttamaa töminää. Huipulla vierailevan on siis turha pelätä käärmeenpuremia, kunhan pitää koiransa kytkettynä. Etenkin näin kesähelteillä, kun vaihtolämpöiset käärmeet ovat lämpimiä ja vikkeliä liikkeissään, ne sujahtavat karkuun ennen kuin niitä ehtii kunnolla näkemäänkään.

Liskojakin ollaan nähty: vaskitsat ovat tulleet vastaan jo pariinkin otteeseen.



Sisiliskoja emme sen sijaan ole vielä tavanneet, mitä olemme vähän ihmetelleet. Ilmeisesti tämä vuosi on ollut huono sisiliskovuosi koko maassa. Olemme silti toiveikkaita. Samoin rupikonna odottaa vielä havaitsemistaan, mutta sekin olisi vielä täysin mahdollinen. Sittenpä olisi Uudenmaan herpit siinä, viitasammakkoa lukuunottamatta. Mutta sen havaitseminen näin kuivalla paikalla on turha toivo. Katsotaan, saisiko sillekin joskus luotua sopivia elinympäristöjä...

Lisäys 13.6.
Ja näinhän me vain nähtiinkin se sisilisko, neljä päivää blogauksen jälkeen :)