Huipun herppejä

"Herppi" on biologislangia ja tarkoittaa sekä matelijoita että sammakkoeläimiä (englanniksi herpetofauna). Tokihan näitäkin tulee Huipulla vastaan: vaihtolämpöiset matelijat pitävät Huipun paahdealueiden lämmöstä ja kivenkolojen suojista, ja sammakkoeläimet löytävät elinympäristönsä lähistön kosteikoilta. Molemmille riittää Huipulla paljon hyönteisiä ja muita mönkijöitä ravinnoksi.

Toukokuun puolessavälissä toisen aallon kesäduunareita hellittiin heti kättelyssä taukokontin viereisen lätäkön kahdella (ehkä jopa kolmella) rantakäärmeellä. Nämä Vuosaaren kolkat ovatkin kyseisen lajin parhaimpia bongauspaikkoja Helsingissä. Samassa lätäkössä vipeltää myös tälläkin hetkellä sammakoiden nuijapäitä ja vesiliskoja. Kuvat suurenevat klikkaamalla.

Rantakäärme muuten liikkuu aika haipakkaa, niin vedessä kuin maallakin. Samassa altaassa oleilee myös vesiliskoja ja nuijapäitä.



Rantakäärmeelle ominaiset niskalaikut näkyvät selvästi - myös veden alla.

Myös puhtaita maamatelijoita on näkynyt. Toukokuun helteillä saattoi nähdä useammankin kyyn paistattelemassa päivää ja parittelemassa.

Kuvassa erottuvat selvästi vaaleampi ja pienempi koiras- sekä suurempi naaraskyy.
 

Ainakin me huipulla olemme tosi innoissamme myös kyiden näkemisestä, ja etenkin siitä, että Huipulle on asettunut runsas kyypopulaatio. Kyyt kun ovat harvinaistuneet koko maassa jo pitkän aikaa. Lisäksi kyyt pitävät sangen tehokkaasti myyrien ja muiden jyrsijöiden kantoja kurissa. Yhtenä syynä kyyn taantumiseen on ihmisvaino, mikä on nähdäksemme aivan turhaa: kyyt pelkäävät ihmistä ja pakenevat kävelyn aiheuttamaa töminää. Huipulla vierailevan on siis turha pelätä käärmeenpuremia, kunhan pitää koiransa kytkettynä. Etenkin näin kesähelteillä, kun vaihtolämpöiset käärmeet ovat lämpimiä ja vikkeliä liikkeissään, ne sujahtavat karkuun ennen kuin niitä ehtii kunnolla näkemäänkään.

Liskojakin ollaan nähty: vaskitsat ovat tulleet vastaan jo pariinkin otteeseen.

Sisiliskoja emme sen sijaan ole vielä tavanneet, mitä olemme vähän ihmetelleet. Ilmeisesti tämä vuosi on ollut huono sisiliskovuosi koko maassa. Olemme silti toiveikkaita. Samoin rupikonna odottaa vielä havaitsemistaan, mutta sekin olisi vielä täysin mahdollinen. Sittenpä olisi Uudenmaan herpit siinä, viitasammakkoa lukuunottamatta. Mutta sen havaitseminen näin kuivalla paikalla on turha toivo. Katsotaan, saisiko sillekin joskus luotua sopivia elinympäristöjä...

Lisäys 13.6.
Ja näinhän me vain nähtiinkin se sisilisko, neljä päivää blogauksen jälkeen :)