Allelopatia

Viime viikolla kirjoitimme siitä, miksi puutumme Huipun kasviston luontaiseen kehitykseen ja kuinka avoimet alueet ovat tärkeitä Huipun lajiston monimuotoisuudelle. Yksi asia jäi vielä kertomatta: allelopatia.

Allelopatian voisi suomentaa "kasvien kemiallinen sodankäynti". Jotkin kasvit nimittäin erittävät kaasuja, jotka haittaavat ympäröivien kasvien kasvua tai siementuotantoa. Tällaisia lajeja ovat muun muassa lupiini, pietaryrtti ja pujo. Allelopatia on kyseisille kasveille toki melkoinen evolutiivinen etu, mutta koska haluamme pitää Huipun lajiston mahdollisimman monimuotoisena, estämme myös näiden kasvien yksipuolisten kasvustojen synnyn. Toisaalta allelopatia voi helpottaa meidän työtämme: esimerkiksi paahdealueelle istutetut kangasajuruoho ja kanerva kun pitävät allelopatian avulla kilpailijansa melko hyvin loitolla.

Pujon ja pietaryrtin kitkeminen tietyiltä arvokkailta alueilta on ollut yksi koko kesän mittainen tehtävämme. Joillakin alueilla haluamme nimittäin tukea herkempää kasvillisuutta, joten käymme poistamassa sieltä liian ärhäkät kilpailijat. Toki pujoa ja pietaryrttiäkin jätetään kasvamaan vapaasti, paljonkin, ovathan ne hyviä mesikasveja hyönteisille ja talviravintoa pikkulinnuille. Onhan täällä mäellä tilaa :)



Pietaryrtti on peitonnut muut kasvit.

Kangasajuruohon seassa eivät muut kasvit juuri viihdy - ja hyvä niin.

Pölyttäjät viihtyvät siellä(kin), missä pietaryrtit jätetään kasvamaan.