Elokuun tunnelmointia

Syksy antaa jo merkkejä tulostaan: pihlajanmarjat punertavat, koivunlehdet kellertävät, ilmassa on syksyn valo ja ensimmäiset kesätyöntekijät jättävät Huipun (tältä erää). Mäen työt ovat vaihtuneet pitkälti seuraavan talven ja kevään valmisteluihin: laajoja kastikkameriä on niitetty, jotta keväällä saataisiin nopeasti synnytettyä matalia niittyjä kiuruja varten, vieraslajien juuria nyhdetään, jotta talvi tappaisi ne ja niin edelleen.

Yksi parhaista asioista Huipun kesässä on ollut seurata luonnon kehitystä. Nyt alkukesän vehreys ja kukkaloisto on alkanut vaihtua loppukesän murrettuihin sävyihin. Näihin maisemiin ei kyllästy!

Heinä rusehtaa ja pietaryrtit kellertävät.

Loppukesän vihreää.

Elokuun sade- ja ukkoskuurot ovat pitäneet mielen nöyränä luonnonvoimien edessä.

Pilvet voivat toki olla komeita, vaikkeivat ukkostaisikaan.

Katajarinnettä osalti niitettynä.

Itärinteelle on avattu myös uusi sala-aukea, josta aukeavat hienot näkymät.

Elokuuhun kuuluvat myös Huipun porukan virkistyspäivät. Elokuun ensimmäisellä viikolla kävimme tutustumassa Liesjärven kansallispuistoon.