Vuosaarenhuippu: Hajahavaintoja Huipun linnustosta

Syysmuutto tekee alkuaan, joten pikkuhiljaa voi alkaa kerimään lintukesää kasaan. Huippuhan on hyvä lintupaikka: alueella on monimuotoinen paikallislajisto, ja lisäksi korkea mäki meren äärellä on oiva muutonseurantapaikka. Linnustokin otetaan täällä huomioon: Huipulla on käynyt kesällä ammattilaislintukartoittaja, joka katsoo reviirien paikat ja toimii konsulttina hoitotoimenpiteitä suunniteltaessa. Se ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö me kesätyöntekijätkin välillä katseltaisi lintuja, ihan työnantajan luvalla :) Seuraavat lajit ovat meidän havaitsemiamme, työajalla.

Huipun laajat pusikot ja avomaat näkyvät lintulajistossa ja tiheyksissä. Huipun ylivoimaisesti yleisin pesimälintu on pensaskerttu, joilla oli kymmeniä pesiä Huipun vatukoissa ja pajukoissa. Runsaasti on ollut myös kivitaskujen ja niitykirvisten pesiä. Jonkin verran täällä on pesinyt myös fasaaneja, kiuruja ja västäräkkejä. Ruderaattilajistoa on myös kivasti: tiklit ja hempot ovat värittäneet takiaismättäitä pitkin kesää. Pesipä yksi pari pensastaskujakin. Alkukesästä viitasirkkalintu särisi itärinteen niityllä.

Tikli, söpöläinen

Mäen pusikoissa ja viereisissä lehdeskoivikoissa on myös ollut elämää. Huipun saarnilehdossa lauleli useampikin viitakerttunen, ja lehdeskoivikossa puolestaan luhtakerttunen, määrättömästi pajulintuja ja satakieliä, mustapääkerttu ja niin edelleen. Punavarpusia lauleli niinikään siellä täällä. Kaikki Etelä-Suomen rastaslajit ovat myös kuuluttaneet itsestään.

Nuori räkättirastas

Mustarastas

Elämää on myös taivaalla. Oliko se nyt ensimmäinen vai toinen työpäivä, kun päittemme yli lensi kaksi kattohaikaraa. Myös harmaahaikaroita on lentänyt Huipun yli säännöllisesti. Kesän helteillä mäen yllä lenteli taukoamatta lokkeja sekä haara- ja tervapääskyjä. Ja juuri nyt taivaan täyttävät aina välillä toinen toistaan isommat hanhiparvet.

Kalalokki ja kesäkuun räntäsade

Kattohaikarat

Harmaahaikara

Viereisten metsien ansiosta myös metsälintujen äänet ovat olleet osa Huipun äänimaisemaa. Joukossa mm. metsäkirvisiä, käpytikkoja, hömötiaisia, korppeja, käenpiika ja palokärki.

Kahlaajiakin on näkynyt. Pikkutyllejä Huipun hiekka-aukeilla pesi kolme paria. Lisäksi viereinen oja (ja työmaiden isot lätäköt) tarjosivat paikan parille metsäviklolle ja rantasipille.

Huipulla on aika paljon kaikenlaista pikkukivaa ja suojeltuja lajeja. Ruisrääkkiä rääkkyi toukokuussa toistakymmentä koirasta - jopa keskellä päivää. Pikkulepinkäisillä oli niinikään toistakymmentä reviiriä siellä täällä. Ja pesi täällä se kirjokerttukin, nyt sen uskaltaa jo sanoa, kun kaikki bongarit sen kuitenkin tietää :) Kaikki edellä mainitut ovat EU:n lintudirektiivin liitteen I lajeja, joten niiden pesintä Huipulla on sangen kova juttu.

Pikkulepinkäinen

Petopuolella on myös mennyt kivasti. Useampaan otteeseen taivaalla on mennyt merikotkaa, sääkseä, hiirihaukkaa, mehiläishaukkaa, varpushaukkaa, kanahaukkaa, tuulihaukkaa, nuolihaukkaa sekä sini- ja ruskosuohaukkaa. Myös muuttohaukkakin suvaitsi näyttäytyä reilu viikko sitten. Aika hyvin ovat siis Suomen petosuvut edustettuna.